Superfoodia!

Onkohan blogini muuttumassa käsityöblogista ruokablogiksi?? Ei vaan.. Tässä nyt on vaan viimeaikoina löytynyt muutamia niin herkullisia juttuja, jotka olen halunnut teidän kanssa jakaa! Käsitöitä tulee varmasti pian lisää. Ensimmäiset versiot "tuotemerkeistä" on jo tehty, joten niistä sitten seuraavalla kerralla.

Tämänpäivän lehdessä oli taas juttua superfoodeista.
Olen niihin jo vähän tutustunutkin, vaikka en niitä supervoimia saanutkaan (siis niistähän piti tulla vähintään näkymättömäksi tms. mitäs superia niissä muuten on?!).

Itse olen maistanut Cocovin Inkamarjoja, Gojimarjoja, Kaakaonibsejä, Mulperimarjoja ja kuorittuja hampunsiemeniä. Kaapista löytyy myös Maca-jauhetta, mutta sitä en ole vielä ihmeemmin päässyt kokeilemaan.

Mitä ne superit sitten on?
"Superfoodit ovat luonnonmukaisesti tuotettuja ruoka-aineita, joilla on uniikkeja ominaisuuksia ja jotka tarjoavat usein jopa terapeuttisia vaikutuksia terveyteemme. Suurin osa superfoodeista on kokonaisia proteiinin lähteitä, eli ne sisältävät kaikki elimistöllemme välttämättömät aminohapot. Monet superfoodista ovat myös ns. adaptogeeenejä. Tämä on termi, joka annetaan ruoka-aineille tai yrteille, jotka auttavat kehoamme adaptoitumaan eli sopeutumaan ympäristön muutoksiin, esimerkiksi stressiin. Kaikki superfoodit sisältävät suuren määrän vitamiineja, mineraaleja ja bioaktiivisia ainesosia." Lähde: superfoodit.com

Moni on sanonut, että miksi käyttää näitä, kun voi syödä omia kotimaisia mustikoita, tyrnejä, karpaloita ja hunajaa?! No tietty niitä kannattaa syödä myös, mutta joku viisas on joskus sanonut, että mitä enemmän meillä on ruokavaliossamme makuja, värejä ja ravinteita - sitä parempi :)

ns. kotimaisia superfoodeja ovat esim. mustikka, mustaherukka, tyrni, karpalo, nokkonen, hunaja, ruusunmarjat ja esim. pakurikääpä.

Eipä muutakin kääpiä raaputtelemaan metiköstä! ...tai sitten ei... :)

Apple pie in Grandma Duck's style

Veljeni kyseli jo kauan aikaa sitten omenapiirakasta missä on kansi. Eli siis ilmoitti, että sellainen kyllä maistuisi... :) Amerikkalainen Apple pie taitaa olla perinteisesti tällaínen kannellinen versio.. niin ja Mummo Ankkakin tekee tällaista omppupiirakkaa. :)

Etsiskelin jonkun aikaa netistä hyvää reseptiä. Pastanjauhantaa blogissa oli hyvä ohje, jota kuitenkin vähän sovelsin. Tässä siis minun versioni Mummo Ankan omenapiirakasta:

Täyte:
5-6 omenaa (kirpeitä, esim. Granny Smith-omppuja)

2 dl hillottua raparperia

vajaa 2 dl hillosokeria (tavallinenkin kävi hyvin)

1 tl kanelia

ripaus suolaa

2 rkl vehnäjauhoja

2 rkl voita nokareina

Taikina:
4½ dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
2 rkl sokeria
150 g voita
vajaa 1dl kylmää vettä

1. Sekoita täyte. Kuori ja pilko omenat ohuiksi lohkoiksi. Lisää joukkoon raparperi, sokeri, kaneli, suola ja vehnäjauhot.
2. Jätä omenat maustumaan ja tee taikina. Sekoita kuivat aineet keskenään ja paloittele voi pieniksi paloiksi sekaan. Nypi voi ja jauhot murusiksi.
3. Lisää joukkoon vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin puoleksi tunniksi.
4. Jaa taikina kahteen osaan ja kauli ne pyöreiksi levyiksi. Nosta toinen levy vuoan pohjalle niin, että taikinaa tulee reunojen yli. Toisesta levystä tulee kansi.
5. Nosta omena-raparperiseos vuoan keskelle keoksi. Lisää voinokareet. Nosta kansi päälle ja siisti vuoan reuna. Nipistele samalla kansi kiinni pohjaan.
6. Voitele kansi kananmunalla ja leikkaa höyryaukot. Voit halutessasi koristella kantta ylijääneellä taikinalla.
7. Paista ensin uunin alaosassa 200 asteessa 15min. Laske sitten lämpö 175 asteeseen ja paista vielä 45min. Anna piirakan jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua.
8. Tarjoa vaniljajäätelön tai vaniljavaahdon kera.

Grandma Duck's Apple Pie with ice cream

Aasiakaspalvelua(ko)?!

Tämä ei nyt liity millään lailla käsitöihin, mutta oli pakko jakaa tämä ihana asiakaspalvelukokemus myös teidän kanssa..

Menin eilen erääseen ostoskeskukseen hankkimaan itselleni cd-levyä ja kahta erilaista tulostuspaperia.
Kiertelin ystäväni kanssa jonkin aikaa etsimässä tuotteita, mutta en löytänyt (muuta kyllä löytyi, mutta ei sitä mitä hain). Menin siis kassalle odottamaan, että joku tulisi avuksi...
Odotettuani reilu 5min, myyjä tulee,


Myyjän ääni on erittäin kyllästynyt ja Ei-auttavais-tyylinen

M: "Ne voi maksaa tuonne toisellekin kassalle" ..katsoo minua vielä vähän nenänvartta pitkin
R: "Minulla oli kyllä ihan kysyttävääkin..."
M: "Meillä on nyt tässä vähän kiire, että mitä sulla olis ollut?"
..jäädyn hölmistyneenä paikalleni..
R: "öö... Etsin erästä cd:tä, tarra-arkkeja joihin voi tulostaa sekä paperia, jolta voin silittää tulostamani kuvan kankaalle."
...Myyjä huokaa syvään ja kääntyy tietokonetta kohden
M: "No mikä cd?"
...kerron mikä...
M: "Ei meillä sitä ole, eikä meillä mitään tarrojakaan ole!"
...olen varmasti vielä hölmistyneemmän näköinen, mutta päätän yrittää vielä onneani kysymällä toista paperia..
R: "No olisikohan teillä sitä sellaista siirtopaperia?"
M: "Täällä sitä on ollut" lampsii hyllyn väliin minä perässä "Joo ei sitä näköjään enää ole.."

Tämän jälkeen myyjä jatkaa matkaansa sanomatta sanaakaan. Jään hyllyn väliin seisomaan monttu auki, ja  vaikka äiti on opettanut, että pitää kiittää, EN muuten kiittänyt! :)

Vinyylien vääntelyä

Viime postauksen aikana satoi vettä, nyt sitten sataa rakeita... Ei hyvä.

Eilen kävin kiertelemässä kaupungilla tarkoituksena löytää vanhoja vinyylilevyjä mahdollisimman halvalla. En siis ajatellut ostaa niitä kuuntelemista varten, vaan ihan jotain muuta. Ajattelin, että divareissa varmasti on näitä levyjä.

Veskulta löytyi sitten yksi divari minkä ikkunassa oikein mainostettiin "LP-levyjä". Sinne!
Ovessa on kyltti:
"Avoinna vain sopimuksen mukaan, kysy kadun toisella puolella olevasta liikkeestä".
What?!
Takasin kadun yli toiseen divariin. Ovessa on lappu:
"Avoinna ma-ti klo 16-17"
WHAT!?!?! ..Tää ei selkeesti taho tehä kauppaa!!!

Jatkoin matkaa ja etsintää. Nämä oli ainoat divarit mitkä äkkiä kaupungilla muistin. Kirppareilta olin aiemmin löytänyt jo levyjä, mutta niistä pyydettiin yli 10€:kin kipaleelta, joten ei ehkä sinne kuitenkaan...
Visiitti Patinaan tuotti lopulta tulosta. Sieltä löytyi kuin löytyikin levyjä ja vielä ihan sopivaan hintaan. :) Ilmasiks kun niitä ei varmaan mistään saa.

Tänään sitten illalla töistä kotiin, uuni päälle ja vóila!

Nää oli NIIN hauskoja tehdä! :D ja miten hienoja niistä tulikaan! Näihin voi sitten laittaa vaikka karkkeja, hedelmiä, pikkuesineitä... You name it!

Rambon pussukkatehdas...

Näitä tulee nyt kuin sieniä sateella!!!
Draivi on päällä, ni sillon on tehtävä. Vettäkin sataa.. taas..

Nämä yllä olevat ovat sellaisia kukkaron kokoisia, mihin mahtuu muutama kortti ja vähän rahaa. Näppäriä. :)

Vasemmanpuoleinen on penaalinkokoinen ja tuo oikeanpuoleinen voi toimittaa vaikka meikkipussin tai toilettilaukun virkaa.

Pähkäilyä

Tahdon oman "logon". Tai en edes logoa, vaan sellaisen jutun, minkä voin liittää aina itsetekemiini juttuihin, jotta sitten muutkin tietäisivät, että se kyseinen tavara, esine, käsityö on sitten minun tekemäni.

Olen jo pitkään miettinyt mikä olisi hyvä. Noh.. Lempinimiä minulla on ainakin miljoona!!! Raitsu, Raipe, Rambo, Är jne... eih.. ei mikään noista oikeen toimi, joten kokeillaan ihan sillä aidolla ja alkuperäisellä.
"Raita". Joo, vois toimii.

No sitten... Mulla on kuvankäsittelyohjelma, jota osaan hyvin huonosti käyttää. Nyt olen melkein kaksi tuntia istunut tässä koneella ja väkertänyt tätä "logoa".

Nyt kaipaan teidän apua! Kertokaa mitä olette mieltä? Minusta tämä on nyt ihan ok, mutta en ole ihan ihan vielä tyytyväinen. Onko jotain liikaa, vai puuttuuko jotain? Kumpi on parempi? Varjolla vai ilman??

Pussukoita

Loma ja sataa vettä... Great..
Mitä siis voi tehdä sade-päivänä. Puntarissa on vaatehuoneen siivous ja uudet ideat käsitöissä. Arvatkaa kumpi voitti?? ;)

Olen jo jonkun aikaa yrittänyt muistella miten tehdään vuorillisia vetoketjupussukoita. Olen joskus niitä tehnyt, mutta en muistanut miten ja missä järjestyksessä se piti ommella. Löysin loistavan pussukanteko-ohjeen Hipun sivuilta.

Kankaat ja kone esille ja alle puolessa tunnissa valmiina oli kaksi uutta pussukkaa.

Ekassa pussukassa käytin viimeviikolla värjättyä norsukangasta.

Löysin Sinooperista norsusabluunan (myös muutaman muun, níitä kuvioita sitten joku toinen kerta) ja päätin heti kokeilla millaisia niistä tulee. Toimii paremmin tuollaisella lakanakankaalla, kuin esim. paksussa sisustuskankaassa. Vuorina käytin keltaista lakanakangasta, jota on jäänyt jostain edellisestä projektista. Keltainen vetskari löytyi äiskän aarrekätköstä. Kiitos vaan äitee :)

Tässä retrohenkisessä pussukassa käytin viimekerralla Eurokankaasta mukaan tarttunutta ihanaa pallokangasta (puuvillaa myöskin).

Vuorikankaana on metsänvihreää puuvillakangasta. Vetskari samasta äiskän jemmasta, kuin edellinenkin.

Ommellessani ideat alkoivat taas lentää. Lisää pussukoita... mielellään jotain tuollaista "retro-henkistä"... jokin kukallinen olis kiva... BLING!!! Koin ahaa-elämyksen. Mamman varastot on TÄYNNÄ 60- ja 70- luvun ikivanhoja lakanoita. AITOA retroa siis! Puhelu iskälle ja lakanat olivat käytössäni. Jumanpliuta kohta mulla on pussukoita vaikka koko armeijalle! :)

Nälkä kuitenkin pääsi hiipimään suunnittelun lomassa, joten jätän aarrelakanat toiseen kertaan.

Nyt herkkuwokin tekoon!

Valo

Makroviikko 11 - Valo

Illan viimeiset valonsäteet rikkaruohossa ja sen kautta.

Lisää valoa täällä:

Makroilua

Makroviikkojen haasteet jatkuu. Tämän viikon haasteena on kuvata kukka tai sen osa. Tällaisella ilmalla ja kuvia tulisi varmasti tuhansia, mutta tässä äskettäin nappaamani otokset. En osannut päättää kumpi on kivempi niin laitoin molemmat. :)
 

Pihamaan syreeni

 

Pionin nuppu ja sen kaveri

 Lisää haastekuvia täältä.

Kesäkukkajuttuja

Kukkapenkit oli pahasti retuperällä. Tulppaanít oli kuihtuneet jo ajat sitten, joten alkoi olla jo hoppu saada uutta rehua penkkiin!

Ensin vanha höttö- multa pois. Samalla napattiin tulppaanin sipulit talteen. Osa näistä sipuleista on asustanut penkissä jo varmaan kymmeniä vuosia. Täytyy vaan toivoa, etteivät hermostuneet pienestä siirtelystä. Sipulit aseteltiin takaisin mullan alle piiloon odottamaan ensi kevättä.

Sitten työnjohtajan avustuksella uutta multaa tilalle. Säkkikaupallahan sitä saatiin penkkiin tungettua. Nikki oli kärppänä paikalla valvomassa kokoajan.

Vähän tasoittelua ja tänään kaupasta uutta kukkaa tilalle. Hiukan sommittelua, sillä kukkia olisikin pitänyt olla vielä enemmän. Tosin kaupassa tuntui, että kukkia oli ihan riittämiin... ainakin kantajan mielestä.. ;)

Penkkien uudet asukkaat ovat: Valkoinen Petunia, punainen Petunia sekä valkoinen Koristetupakka.