Maanantai

Miksi on aina maanantai?? Miksi ei voida hypätä suoraan sunnuntaista tiistaihin siten, että jäisi tämä ns. "maanantai-masis" väliin.. Pitkään aikaan ei ole ollut näin huonontuntuista viikon aloitusta, vaikka oikeasti mitään katastrofaalista ei ole edes tapahtunutkaan..
Minun mielestäni vaan, kun tarpeeksi monta pikkuvastoinkäymistä tulee, soppa on valmis.
Minun aamuuni kuului seuraavaa:

• Aamulla herään 3 minuuttia ennenkuin kello soi.. MIKSI ei vain voi nukkua siihen asti kun se kello oikeasti soi?! (joo 3 minuuttia ei ole juuri mitään, mutta silti!)
• Menen vessaan, valo ei syty.. Pitää siellä sitten pimeässä tönöttää ja etsiä käsikopelolla vessapaperia, joka tietenkin loppui kesken.. (luojan kiitos, uusi rulla oli vieressä, ei siis tarvinnut alkaa huutaa..)
• En viitsinyt keittää vain itselleni kahvia, joten "jouduin" juomaan vettä leipien kanssa.. (joo oma vika, ei saa siis valittaa)
• Töihin tullessa huomaan, että lompakko on jäänyt matkasta.. (ketutuskäyrä alkaa olla punasella..)
• Viimein saan aamukahvia, mutta ei ole kahvimaitoa.. Hain sitten aamupalaksi vielä puuroa, jotta saisi päivän edes jotenkin käyntiin.. No.. Puuron kanssa ei ole hilloa ja kyseinen puuro oli kaiken lisäksi pahaa!!!

Kello on nyt 9.23 eli päivä on vasta ihan alkutekijöissä.. TOIVON, että tämän tilityksen myötä päivästä tulee vähän parempi. Odotan sitä, että kello tulee 15.45 jolloin kiidän hakemaan unohtuneen rahapussin ja menen shoppailemaan hetkeksi. Shoppailu auttaa aina ketutukseen.. Samoin liikunta.. Sitä sitten shoppailun jälkeen.

Illalla pääsen vielä jatkamaan ensimmäistä amigurumiani. Aloitin eilen ensimmäisen öttiäisen väkertämistä. Olen jo usemman kerran ihaillut Saran tekemiä amigurumeja. Hänen sivuiltaan löysin myös ohjeen pikku kilpparille. Ajattelin töiden jälkeen käydä kirjakaupassa etsimässä jos löytäisin Mia Bengtssonin amigurumi kirjan. Netissä on niin vähän suomenkielisiä ohjeita. Täytyy käydä myös Eurokankaasta hakemassa vanua öttiäisten täytteeksi..

Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu..

Ainiin!! ...Ei niin paljon pahaa, etteikö jotain hyvääkin.

Iso kiitos uudelle lukijalleni! :) Oli ilahduttavaa huomata, ettei sitä ihan pelkästään vain itselleen kirjottele :)