Vaihteeksi taas vähän makroilua kässäjuttujen lomassa.
Tällä viikolla on aiheena:
KEHYS
Keksin oitis loistavan kuvauskohteen, sillä olen tästä uudesta sisustuselementistäni vieläkin tosi tohkeissani! Tässä on uusin aarteeni, jota aion vaalia pitkään!
Tässä siis kehyksenä rautaiset vanteet. Nämä kehykset pitävät kasassa vanhaa katajaista taikinatiinua.
Tämä on vanha, mutta täysin käyttämätön. Mikä parasta, se on kokonaan käsintehtyä, eli uniikki kappale. Tiinu tuoksuu edelleen katajaiselta. Varmaankin siksi, ettei sitä ole koskaan käytetty.
Harmittaa, että tekijä ei ole laittanut mitään puumerkkiä siitä, milloin tämä on valmistettu, mutta itse veikkaan jotain 80-luvun puoliväliä tai loppupuolta.
Lisää kehyksiä:
-Raitsu
Hienot kehykset ja tiinu sinulla on!
VastaaPoistaHieno! Voisi olla 200 vuotta vanha, mutta ei sentään ole :-)
VastaaPoistaPitää olla vahvat kehykset että sisältö pysyy tiinussa
VastaaPoistaKiva oivallus haasteeseen. Kehyksiähän ne vanteetkin ovat.
VastaaPoistaKäsintehdyissä esineissä on sitä jotakin. Hieno tiinu. :)
VastaaPoistaTärkeät kehykset. Kaunis tiinu!
VastaaPoistaNyt vain ruisleivän tekoon ja jostain juuren varmaan saat, että pääset alkuun.
VastaaPoistaKiitos kommenteista! :) En taida raaskia tähän taikinaa laittaa tulemaan. Muistan kyllä kun isäni äiti teki vastaavanlaisessa tiinussa leipätaikinaa, kun olin pieni. Käytiin sitten sisarusten kanssa salaa aina kurkkimassa tiinuun, kun taikina niin hassusti kupli siellä. :)
VastaaPoistaNämä on koossa pitävät kehykset.
VastaaPoistaKaunis on tiinusi.
Muistan lapsuudestani vanteellisia tiinuja ja astioita.
Aah, vieläkin tunnen taikinanjuurelta tuoksuvan...;)
Hei, tiesitkö, että Häsälän Mikkolassa ja vielä Porrassuollakin tehtiin puuasteita. Tiinut, lahakat, paljut, kapat ym. tehtiin kuusesta. Laudat sahoitettiin keväällä, laitettiin pystyyn aitan seinustalle räystästä vasten ja siinä ne auringon paisteessa kuivuivat. Laudat laitettiin kuivumaan pintapuoli ulospäin, että ne kuivuivat kuperaksi. Kun ne olivat jonkun aikaa kuivuneet, ne sahattiin tarvittavan pituisiksi pätkiksi eli kimmiksi ja vietiin sen jälkeen työtuvanuuniin kuivumaan. Sen jälkeen ne vestettiin tarvittavaan muotoon ja höylättiin sisäpuolet sileäksi. Pohjalaudat höylättiin ja kiinnitettiin toisiinsa puutapeilla ja sen jälkeen piirrettiin pohja ja sahattiin muotoon, alaosa vähän pienempi. Kimpiin tehtiin uurteet puukolla, ne kasteltiin ja yksi kerrallaan kiinnitettiin pohjaan. Vanne tehtiin kalvanoidusta valmiista "rautanauhalevystä" (nyt ei kukaan muistanut sen oikeaa nimeä) Vanteen toinen reuna taottiin vähän pidemmäksi, näin se saatiin tiukalle astian ympärille. Vanteen päät yhdistettiin parilla peräkkäisellä naakelilla. Sitten astia vielä vuoltiin sisältä, viimeisteltiin kaikin puolin sekä korviin tehtiin reijät. Häsälässä ollessa asiat myytiin Viipurissa Punasen Lähteen torilla parisniekalle ja Elimäellä ollessa Kouvolan torin kauppiaalle. Näin muisteli Mauri 18.3.2013.
VastaaPoista