Kalitta = Sipanniekku = Karjalanpiirakka

Päätettiinpä kerran pistää piirakkapaja pystyyn!
Wikipediasta löysin karjalanpiirakalle muitakin nimiä, kuten Kalitta ja Sipanniekku. Ikinä en ole moisia kuullut. Osaako joku kertoa, käytetäänkö tuollaisia nimityksiä vielä jossain?

Itse olen lapsena ollut mummin apuna rypyttämässä ja pulikoimassa piirakkapohjia, mutta alusta asti en ole ikinä itse karjalanpiirakoita tehnyt.
Nytpä tehtiin!

Netistä marttojen ohje (koska martat on kuninkaita) ja se toimi enemmän kuin hyvin.

Tältä se touhu sitten näytti:

"Nöttösiä" ja ruisjauhoja, vielä näyttää hyvältä..

Riisipuuro keitettiin ensin jotta se ehti jäähtyä ennen käyttöä

Persoonallisen muotoisia piirakoita tuli monta! Muutama ihan oikean näköinenkin piirakka löysi tiensä pellille.

Rakas kummityttöni oli tottakai touhussa mukana. Neiti tyytyi tällä kertaa jauhoilla leipomiseen.
Uunista nostetut piirakat voideltiin tottakai voisulalla. :)

Valmista tuli ja kehujakin saatiin. Niin hyviä!

Nuorimmalle leipurillekin maistui hyvin. :)

..ja munavoilla tottakai!

-Raitsu

Pajun vääntöä osa 2.

Pajukurssi jatkui heti seuraavalla viikolla marraskuun lopussa, vaikka postaus aiheesta tuleekin vasta nyt.

Paju vei minut kyllä ihan täysin mennessään ja aion suunnata kurssille vielä uudestaan!
Kurssilta jäi paljon käteen, varsinkin sen millaista pajua kannattaa kerätä. Ylläri ylläri en tarvinnut korinpunonnassa niitä yli 2m pitkiä huippanoita.. :)

Tässä kuvia viimeisiltä kurssipäiviltä.

Tähän jäin perjantai-iltana. Korinpohja on valmiina, johon lauantai aamuna tökittiin sitten lisää loimia.

Pohja piti naulata kiinni puulevyyn, jotta punominen olisi helpompaa. Tässä näkyy uudet loimet, sekä ensimmäinen tukipunos.

Tämän jälkeen loimet nostetaan varovasti piikkiä apuna käyttäen ylös ja sidotaan yhteen.

"The sipuli" :) Sitten vain punotaan, punotaan ja punotaan.

Tämänkokoisia pajuja minulla olisi PITÄNYT olla.. Onneksi niitä sai vetäjältä ostaa. :)

Ja kappas ollaankin jo melkein valmiita! Korvat puttuu enää. Piikkien avulla nekin saadaan helposti mallailtua paikalleen.

 Olisko tässä hyvä?!

Kiepsuti kiepsuti ja muutama solmu....

ja näin. :)

Niin siitä vaan tuli valmis, vaikka ei aloittaessa sitä ehkä olis uskonut!

Tässä vielä muutama kuva muista töistä kurssilla:

"Apis" ?! :)

Valmis tarjoiluvati/leipäalunen

Oma versio vastaavista. :)

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille uusille ja vanhoille lukijoille!

-Raitsu

Vitsa väännettävänä

Wellamo-opiston Pajukurssi starttasi eilen! Pajut kerättiin syys-lokakuussa, kuivatettiin n.1kk ja liotettiin viikon verran.
Pajut säkkiin ja kurssille!

Kurssin päätavoite on punoa pajukori, missä on myös kahva.
Alkuun kuitenkin punotaan jotain pienempiä juttuja, missä tulee erilaiset tekniikat hyvin esille.

 

Aluksi punottiin veneen muotoinen vati/kori. Styrokslevyn läpi painetaan puolikuun muotoon x-määrä loimipajuja. Reunaan laitetaan kaksi pajua, jotta siitä tulee siisti ja kestävä. Punonnassa kätytetty tekniikka on ranskalainen punonta, ei perun "yhden yli - yhden ali". Työ aloitettiin keskeltä ja punottiin ensin toinen pääty jonka jälkeen työ irroitetaan styroksista. Sitten punotaan toinen pääty.

Valmis työ siistitään ja päädyt solmitaan nippuun ohuella pajulla. Lopuksi vatia voi vielä vähän muotoilla ja väännellä haluamaansa kuosiin. Eka pajutyö ikinä ja valmis! :)

Toka harjoitustyö ennen varsinaista koria, oli ruukunsuojakori / amppeli. Taas lähdetään styroksia apuna käyttäen liikkeelle. 12 tai 16 loimipajua ja menoks! (Itsellä 12). Kori punotaan kohti pohjaa.
Muutamia tukipunoksia väliin ja sopivan korkeuden saavutettua taitellaan ensin pohja (miksi ihmeessä en kuvannut sitä?!) ja viimeiseksi yläreuna.

...ja yhden illan ja yhden päivän aikaansaannos on tässä. :) Korin pohjan pajut törröttävät vielä vähän ikävästi ulkona, mutta koska paju hieman kutistuu kuivuessaan, oli hyvä jättää vähän kutistumisvaraa.
Ensiviikolla jatketaan! :)

-Raitsu

Missä mun avaimet taas on?

Tämä kysymys on pyörinyt lähes aina lähtiessäni ovesta ulos.. "Missä mun avaimet taas on". Ei ne vielä kertaakaan ole oikeasti ollut hukassa, mutta aina eri paikassa. Mikron päällä, makuuhuoneessa, olkkarin pöydällä jne.

Nyt tämäkin asia on ratkaistu.

Tarvitset siis valokuvakehyksen ja pieniä koukkuja.

Tarkoitus oli lisätä varsinaiselle kuvapaikalle jokin kiva kuva, mutta kun sitä ei juuri sillä hetkellä sattunut löytymään, saa tämä taulu aloittaa palveluksensa nyt ensin ilman kuvaa. Lisään sen sitten myöhemmin. :)

Nyt avaimet ovat aina omalla paikallaan ulko-oven vieressä. :)


Aurinkoista viikkoa kaikille!

-Raitsu

The Kori

Ei se mennyt sitten ihan kuin Strömsössä.. Taaskaan.. :)

Hirveellä innolla menin perjantai-iltana Terraan hakemaan sisal-narua. No eihän siellä ollut ihan sellaista kuin olisin halunnut, joten päädyin "second best" vaihtoehtoon.

Tällainen siitä sitten tuli:

Muutama huomio..
Käyttämäni sisal oli vähän liian paksua ja aika jäykkää. Siksi korin muoto meinasi välillä karata käsistä. Piti koko ajan katsoa tosi tarkkaan, että naru kulkee samassa kohdassa. Samoin korin pohjasta ei tullut kunnolla tasaista tästä syystä. (kori on tosin jonkin verran muotoiltavissa, mutta silti)

Ärsyttää, että nuo kahvojen kohdat jäi tollalailla sojottamaan.. Osin syy varmasti siinä, että naru oli tosiaan niin jäykkää.

 

Samoin, kun kahvat sojottaa tuonne sivulle, eikä nätisti ylöspäin, niinkuin mallikuvassa.

Korin pintaan olen silti tosi tyytyväinen. Tosi nättiä jälkeä. :)

En tästä kuitenkaan lannistu, vaan aion ehdottomasti tehdä uuden. Ajattelin, että teen ensikerralla korin niin, että jätän nuo kahvat pois.

-Raitsu

In the net!

Muistan pienenä, kun isovanhempieni luona Pappa kutoi usein verkkoa. Verkko oli hauskasti kiinni patterin kulmassa tai ovenkahvassa ja sitä kudottiin televisiota katsellessa. Sehän näytti pienen tytön silmiin niin jännittävältä, että pitihän tuo taito opetella. Taisin silloin jopa oppia verkkoa kutomaan! Kun Pappa ei verkkoa enää myöhemmin paljon kutonut, itsekin taisin unohtaa koko homman...

Lastoja, käpy ja kalalankaa

Muutama viikko sitten siivoilimme vanhoja tavaroita ja voi vitsi mitä minä löysin!!! Tavaroiden keskeltä löytyi vanhat lastat ja käpy! Lastassa oli kiinni vielä joku pienen pieni verkontapainen.. todennäköisesti joku minun oma väkerrykseni. Hetken tutkiskeltuani sitä totesin, että ei enää mitään hajua mitä näillä piti tehdä. Voi ei.. Melkein ehdin pettyä, kuka minulle verkon kutomisen nyt opettaa?! (netissä ei muuten ole mitään aiheeseen viittaavaa....) Menin kotiin ja esittelin isälleni aarrettani. Perään sitten surkuttelin, ettei kukaan varmaan enää osaa mitään verkkoja kutoa, saati minulle opettaa, kun kaikki ostetaan kaupasta valmiina. Ette usko miten yllätyin, kun isäni alkoi huiskia käsillään ilmaa ja selittää miten verkko tehdään.. :D ISKÄ OSAA VIELÄKIN KUTOA VERKKOA!!! ..ja nyt osaan muuten minäkin! Ohje on nyt pakko piirtää kuviksi ja muistiin! Tätä en halua nyt unohtaa.

Lastan päähän kaiverretaan lastan numero

Eli lastan koko määrittää sen, minkä kokoisia silmiä verkkoon tulee. Näissä lastoissa ykkönen oli suurin ja kolmonen pienin. Yksinkertaisuudessaan silmukat "kierretään" lastan ympärille ja perään tehdään solmu. Lankaa jatketaan vaan solmimalla uusi lanka kiinni. (ei kuulemma purkaannu, vaikka vähän epäilinkin..) Sitten vaan "huiskitaan" menemään. :)

Tästä se lähtee ;)

Vielä pitää opetella miten aloitus tehdään ja eikun verkot vesille! :D

-Raitsu

Saippuaa saippuaa!

Vihdoin ja viimein, ihanan saippuakurssin aikaansaannokset on saatu kuvattua ja tuupattua tänne. :)

Olin siis viikonloppuna Wellamo-opiston "käsintehtyä saippuaa" - kurssilla.

Kaksi päivää siellä sulateltiin massaa ja värjättiin ja lisäiltiin tuoksuja jos minkälaisia.

Migreenihän siitä tuoksujen "sinfoniasta" syntyi. Ihania saippuoita sain kuitenkin aikaiseksi.

Tätä riittää nyt varmaan eläkeikään saakka! :D

Punaiset sydänsaippuat on vain värjätty. Vasemmanpuoleinen kuuluisi olla pinkki ja kaksi muuta kirkkaan punaisia. Tuoksuttomia.

Tässä vasemmanpuoleiset palat on kaksikerroksisia. Ensin on keltainen kerros ja päällä vihreä. Saippuan sisällä on luffa-sieni. Oikean puoleinen saippua on kokonaan vihreää ja sinne on upotettu sekaan karkeaa merisuolaa.

Vasemmanpuoleiset saippuat sisältävät kahvinpuruja ja papuja. Ensin muotin pohjalle pieni kerros sulaa saippuamassaa ja pavut. Sitten päälle saippuamassaa jossa on pikakahvin muruja. Kahvi on hyvä saippuassa, sillä sillä saa esim. kalan hajun pois käsistä. (tai näin meille ainakin kerrottiin...)

Oikeanpuoleiset ovat laventelin tuoksuisia ja kaikissa on luffasieni. Yhdessä laventelisaippuassa on vielä seassa kardemummaa.

Vasemmanpuoleisissa saippuoissa on toiset, eriväriset saippuat sisällä. Kivoja. :)

Oikeanpuoleinen on kirkkaan sininen laventelisaippua luffalla.

 

Pikkusaippuoita tuli reilusti! Näissä on väriaineita, laventelia ja kahvia.

Vasemmalla kahvia, oikeanpuoleisissa "muffini-saippuoissa" on toisessa tähtianis koristeena ja toisessa on sisällä simpukka koristeena.

Lisää kahvia eri muodoissa. :)

Vasemmanpuoleiset saippuat on kanelilla maustettuja ja kanelitangoilla koristeltuja.

Oikeanpuoleinen on vaan värikokeilu kirkkaan ja sinisen massan kesken. :)

-Raitsu